"Ei, nyt minustakin se tuntuu uskomattomalta. Ja sitten sinun pitää muistaa, että rouva Stål asui maalaiskylässä; me emme saaneet mennä puutarhaa kauemmaksi, emmekä koskaan tavanneet ketään. Me vietimme täydellistä luostarielämää. Mitenkä voit siis vaatia, että tietäisin jotain maailmasta ja ihmisluonteesta?"
"Hm. Isän mielestä oli tuo pensioni erinomainen. Siksi piti sinun sinne."
"Sitä se olikin monessa suhteessa. Minä vain tarkoitan, ettei siellä voinut tulla muiden ihmisten kaltaiseksi."
"Ehkei siitä ollut vahinkoakaan tavallansa," sanoi Rikhard hitaasti, "mutta missään tapauksessa ei mielestäni lapsia pidä sillä tavalla kasvattaa. Sitä minä enimmin inhoan, että naiset tahtovat tekeytyä niin tietämättömiksi — että äidit pitävät velvollisuutenaan opettaa tuollaista narripeliä tyttärilleen, ja että tyttäret arasti painavat katseensa maahan ja punastuvat kaikesta tai — mikä vielä monta vertaa pahempaa — punastuvat, hihittävät ja kääntävät pois päänsä, jos joku päästää yhden ainoankin sanan, joka … joka ei ollenkaan ole naurettava. Minä raivostun niin, että voisin lyödä heitä."
Selma ei voinut pidättää hymyilyään.
"Niin, etkö sinäkin ole samaa mieltä? — eikö voi keskustella maltillisesti ja vakavasti, vaikkakin toinen olisi mies ja toinen nainen?"
"Tietysti."
"Sitä minä olen sanonut Elviralle niin monta kertaa, mutta hänen äitinsä on varmaan istuttanut sen häneen. Koska meidän kuitenkin joskus on määrä mennä naimisiin, niin minun mielestäni pitäisi minun voida keskustella hänen kanssaan kuin toverin ainakin. Sitähän hän on luvannut olla minulle koko elämänsä ajan, mitä komediaa se sitten on, että minun pitäisi puhella hänen kanssaan ikäänkuin me aina olisimme jossain illallisilla? On niin paljon todella vakavia asioita, joista tahtoisin vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan, mutta se ei käy päinsä. Ja siten voi olla yhdessä päiväkausia oppimatta tuntemaan toisiaan. Minun pitää vain olla jonkunlainen ihaileva kavaljeeri, siinä kaikki. Onko se järkevää?"
Selma oli vaiti. Hän ei näyttänyt tahtovan keskustella tästä asiasta. Rikhard oli odottanut, että hän olisi myöntänyt oikeaksi hänen sanansa, ja siksi hän nyt oli tyytymätön, pettynyt.
"Kuules, mitä setä sanoo kihlauksestasi?" kysyi Selma yhtäkkiä.