Tohtorinna istui peilin edessä kammaten tukkaansa. Hän oli pieni ja vaalea, kasvot olivat kauniit, mutta vartalo osoitti hieman lihomisen taipumusta.
"Kuinka voit olla avaamatta ikkunaa, kun on näin kaunis ilma?" sanoi
Selma sulkien oven perässään ja nyökäyttäen päätään.
"Hyi, nythän on kylmä," vastasi tohtorinna kauhistuen.
"Vilukissa! — Minne sinä olet hukannut miehesi?"
"Hän on pitkällä kävelyllä. Hän suuttui eilen illalla, kun et luvannut ottaa häntä mukanasi ratsastamaan tänä aamuna, ja kun hän kerran suuttuu, voi hän laukata kokonaisia peninkulmia yhtä päätä."
"Suuttuiko hän eilen minun sanojeni johdosta?" kysyi Selma välinpitämättömästi.
"Oi, sinä et tiedä miten pitkävihainen hän on."
"Sitä ei hän koskaan ennen ollut; minä kiusasin häntä joka päivä, ja kuitenkin oli hän yhtä hyvä aina seuraavana."
Selma heittäytyi sohvalle katsellen mieltymyksellä vaaleita hiusaaltoja, joita kampa peilin edessä saattoi lainehtimaan.
"Tiedätkös mitä! — on hirveän hauska katsella naisia — nimittäin: kauniita naisia," huudahti Selma paukuttaen ratsastuspiiskallaan kenkänsä kärkeä.