"Mitä sinä puhutkaan, olethan itse nainen!"
Selma naurahti.
"Tietysti minä olen, mutta minussa ei ole sitä pehmeää — sitä joka saattaa ajattelemaan, että teidät voisi kietoa sormensa ympärille."
"Minun mielestäni sinun olisi pitänyt tulla mieheksi; se olisi sopinut sinulle niin hyvin," sanoi Elvira kiertäen tukkansa päälaelle ja kumartuen peiliä kohti.
"Niin, miellyttävämpää se olisi ollut, mutta kai on parasta niinkuin on. Minä voin mennä mukiin naisenakin: eihän kaikkien tarvitse olla valettuja samaan vuokaan. Mutta katsoppa minuun."
Selma nousi kiireesti ja kiersi käsivartensa nuoren rouvan olkapäiden ympärille kumartuen katsomaan häntä silmiin.
"No, enkö minä sitä arvannut! Nyt olet sinä taaskin itkenyt. Mikä on vaivana?"
"Oi, älä välitä siitä."
Selma astui huoneen poikki.
"Ei pidä aina vaieta. Puhu suusi puhtaaksi!" sanoi hän pysähtyen toalettipöydän luo, niin että hän saattoi nähdä nuoren rouvan kasvot.