Selma ei vastannut, vaan heitti päällystakkinsa ja pitsiliinansa kärsimättömästi tuolille. Tulisikohan ratkaisu jo nyt!
"Syö sinä; minä en voi," sanoi hän väsyneesti ja veti kädestä pitkät hansikkaansa.
Hän oli puettu mustaan kullalla kirjaeltuun samettipukuun. Sen ainoana koristeena oli himmeästä kullasta tehty käärme, joka kiehurteli korkean ja kiinteän kauluksen ympärillä. Käärmeen riippuva pää muodosti jonkinlaisen medaljongin, ja sen briljanttisilmät salamoivat tulen valossa.
"Mutta juuri sinunhan tähtesi olen tilannut tämän kaiken," sanoi patruuna katsellen herkkuja.
"En voi sille mitään."
"Minä käskin tarjoilijattaren jättää ruuat tänne, — on hauskinta kun hän ei juoksentele edestakaisin. — Ruokahalu voi tulla myöhemmin."
"Ei."
Selmaa puistatti inhosta.
"Etkö ole tyytyväinen iltaasi?"
"Olen."