"Voinko siis kirjoittaa isälle asiasta?" lausui Selma katsomatta ylös, yhä edelleenkin afääri-äänellä.
"Sen voit tehdä. Minä kirjoitan myös illalla."
"Mutta rakas Berg," sanoi rouva sievistelevällä äänellään, joka oli täynnä verukkeita, "eihän sellainen voi tulla kysymykseenkään ennenkuin myöhemmin. Eihän voi tietää … minä tarkoitan, eihän sellainen kuulu naisen kutsumukseen, ja nuo uudet aatteet… niin, menenpä minkin pitkälle, että väitän, ettei se olisi oikeinkaan. Jos vanhemmat naimattomat naiset ryhtyvät sellaiseen, on se aivan luonnollista, mutta Selman iässä on todellakin paljon muuta ja hyödyllisempää opittavaa. Ei ole niinkään helppoa hoitaa taloutta, ja mies, jolla on vähänkin ymmärrystä, pitää totta tosiaan aina huolen siitä, että hän saa kelvollisen tytön."
"Mutta minusta ei kukaan huoli," huomautti Selma ratkaisevalla totisuudella.
Setä yskähti. Se oli teeskenneltyä, varoittavaa yskinää.
"Nyt voi Selma mennä sisään syömään," sanoi täti.
Setä katsoi hänen jälkeensä nähdäkseen milloin hän oli niin kaukana, ettei hän voinut enää kuulla.
"Voihan joka tapauksessa olla hyvä, ettei tarvitse heittäytyä kelle miehelle hyvänsä," sanoi hän.
II.
Oli harvinaisen kaunis syyspäivä, ja Aksel Möller oli avannut kadunpuoleiset ovet päästääkseen ilmaa ja valoa pimeään huoneeseen.