Selma hillitsi jalkojensa heiluriliikkeen ja katsahti ylös, — kysyvästi, sangen väliäpitämättömänä.
"No-o," sanoi hän sitten ja alkoi uudelleen heiluttaa jalkojaan. Sitten hän hyppäsi alas pöydältä ja meni ikkunan luo.
"Sitäkö setä vain aikoikin sanoa?" kysyi hän ja kääntyi ympäri.
"Vain? — Tärkein askel elämässä…"
"Niin, se on luonnollista," myönsi Selma suvaitsevaisesti, "jos nimittäin aikoo mennä naimisiin."
"Täytyy kai ainakin harkita sellaista ehdotusta, jos haluaa pysyä viisaan ihmisen kirjoissa."
Selma vajosi tuoliin puoleksi epätoivoisena ja kiersi kätensä polviensa ympärille.
"Mutta jospa voisin ymmärtää mitä hän oikeastaan minulla tekisi!"
Kirkkoherra kääntyi ympäri ja katseli ikkunasta ulos. Leikillinen ilme väreili hänen huulillaan.
"Hän pitää sinusta luonnollisesti."