"Niin, minä olen, mutta minä aion luopua siitä tavasta. Jospa vain voisin ymmärtää mihin ruveta!"
Selma ei malttanut olla vilkaisematta pihalle, ja hän huomasi harmikseen, että voitto ratkaisevasti kallistui suuremman puolelle.
"Siinä asiassa luulen voivani antaa sinulle hyvän neuvon," sanoi setä.
"Etkö voi erottaa toisistaan niitä! Nehän raapivat silmät toistensa päästä," huusi Selma kiivaasti palvelustytölle, joka kulki pihan yli.
"Mutta lapsi! Etkö voi hetkeksi jättää kukkoja rauhaan? Minulla on todellakin jotain puhuttavaa sinulle," sanoi setä kärsimättömästi, "tule minun huoneeseeni."
"Sitä ei tarvita. Minä poistun vain ikkunan luota, niin se auttaa." — Selma siirtyi kauemmaksi ja kävi ruokapöydälle istumaan. — "Mistä on kysymys?"
Kirkkoherra olisi toivonut, että Selma olisi asettunut sopivampaan asentoon eikä istunut ja heilutellut jalkojaan, mutta sitten hän ajatteli, ettei kannattanut nyt takertua pikkuseikkoihin.
"Minä tahdon puhua tulevaisuudestasi. Minun mielestäni ei sinusta voi tulla mitään parempaa kuin kunnon miehen vaimo."
"Jos rupean sitä odottamaan…"
"Mutta sinun ei tarvitse odottaa. Kristerson on pyytänyt minua kysymään sinulta tahdotko tulla hänen vaimokseen."