Hän veti päänsä sisään.
"Kyllä, onhan hän varsin hauska, mutta kamalan lihava."
"Harvinaisen kelpo mies."
Selma katseli taas ulos, kovin innostuneena kukkotaisteluun. Setäkin katseli sitä, mutta mielenkiinnotta.
"Ei, setä! En olisi koskaan uskonut, että tuossa pienessä olisi niin paljon voimaa," huudahti Selma ihaillen.
"Miksikä ei? Pienet miehet…"
Selma nauroi.
"Niin, mutta pienet kukot!"
"Merkillistä miten lapsellinen sinä olet." Kirkkoherran ääni kuului hiukan kärsimättömältä.
Selma kääntyi ympäri ja istuutui tuolille, katsellen setää suoraan silmiin.