"Kristerson tulee tänne illalla," sanoi hän, "sitten saat pelata shakkia hänen kanssaan, se varmaan ilahduttaa sinua."
"Kaikkea vielä! Me riitaannumme aina, niinkuin viimeinkin."
Hän ojensi kaulaansa nähdäkseen komeaa kukkoa, joka innokkaasti kumarteli ja pyörähteli pihalla.
"Niin, ilman tuota kinastelua ei teillä suinkaan olisi mitään huviakaan," huomautti kirkkoherra hymyillen.
"Voihan se olla, mutta patruunaan ei voi suuttua likikään niin pahasti kuin Rikhardiin. — Eikö hän tule kotiin ennenkuin Pyhäinmiestenpäivänä?"
"Ei. Ikävöitkö häntä?"
"Oh — en. Mutta minä luulin hänen tulevan kotiin sedän syntymäpäiväksi."
Selma näytti tyytymättömältä, ja syntyi hetken äänettömyys.
"Mitä sinä oikeastaan pidät Kristersonista?" kysyi kirkkoherra hetken kuluttua.
Selma ei heti vastannut, vaan pisti päänsä ulos ikkunasta nähdäkseen paremmin. Matalajalkainen kukko oli ruvennut tappelemaan korkeajalkaisen kanssa. Kuinkahan siinä kävisi?