"Sitä sinä et suinkaan tarkoita?" huudahti Selma näyttäen melkein peljästyneeltä.
"Kyllä sitä minä juuri tarkoitan. Miksikä se ei kävisi päinsä yhtä hyvin kuin muutkin tavat?"
Merkillinen tuska valtasi Selman hänen kuullessaan nämä sanat. Niissä oli jotakin loukkaavaa hänen mielestään; mutta hän ei voinut sanoin eikä ajatuksin ilmaista tunnettaan — hänen mielessään kuohui vain inhoa.
Tuntui vain siltä kuin tuo väite olisi alentanut Selmaa itseään, — niinkuin siihen olisi sisältynyt jotain jota hänen täytyi hävetä. Mutta hän ei voinut päästä selville siitä mitä se oikeastaan oli.
"Se on väärin," sanoi Selma nopeasti.
"Ei, väärin se ei koskaan voi olla," vastusti sulhanen, "jos avioliitto vain on laillinen, ei kellään ole mitään sanomista siitä, miten asianomaiset ovat tutustuneet toisiinsa. Se on heidän yksityisasiansa."
"Mutta ilmoittamalla hankkia itselleen vaimon! Miten voisi edeltäkäsin tietää voivansa rakastaa sellaista, jota ei ole koskaan nähnyt?"
"Sitä ei voi määrätä edeltäkäsin, täytyy tietysti pitää varansa."
Selma ei vastannut mitään, mutta hän loi vetoavan katseen setään.
"Minä en pidä sitä sopivana, mutta vääräksi ei sitä koskaan voi sanoa," vastasi setä.