Ja sitten Karna meni.
Kun Selma oli lopettanut ateriansa, alkoi hän ajan kuluksi valmistautua pukeutumistaan varten. Ovelle koputettiin.
"Kuka siellä?"
"Minä, rakkaani," vastasi sulhanen.
"Et saa tulla!"
"Ei, en minä tulekaan. Minä vain tahdon sanoa sinulle jotakin."
Selma juoksi ovelle ja piti varmuuden vuoksi lukosta kiinni.
"Mitä sinä tahtoisit sanoa?"
"Minä annan Karnalle pienen rasian ja toivon, että käytät sen sisällystä tänään. Se on minun häälahjani."
"Kiitos, kiitos. Mitähän se mahtaa olla."