Kuta enemmän hän joi, sitä kalpeammaksi hän kävi.
Selma oli nähnyt hänen silmälasiensa loistavan edessään kaiken iltaa, milloin toisesta, milloin toisesta nurkasta. Mutta nyt hän näytti unohtaneen Selman piirakkansa vuoksi. Hänelle oli kaikki aivan yhdentekevää. Miten väsynyt hän oli, miten väsynyt! Kunpa kaikki olisi jo ohi!
Nyt Rikhard meni puhuttelemaan Akselia. Hän näytti vakavalta, melkeinpä vihaiselta. Selma ihmetteli mitä sanomista hänellä saattoi olla, mutta ei voinut kuulla ainoatakaan sanaa, sillä he istuivat vastakkaisessa nurkassa.
"Aksel, nyt sinä lakkaat juomasta."
Rikhard käyttäytyi aina jyrkästi, mutta tänä iltana vielä tavallista pahemmin.
"Täytyyhän häissä saada sammuttaa janonsa," vastasi Aksel ohuella äänellään ja naurahti.
"Sinua ei saa janottaa ollenkaan," jatkoi edellinen, "sitäpaitsi olet nyt jo ennättänyt sammuttaa janoasi enemmän kuin tarpeeksi. Olen pitänyt sinua silmällä."
"Minä en ole juonut enemmän kuin sinäkään," vastasi Aksel koettaen nauraa, mutta siitä koitui vain lyhyt ja ontto rykäisy.
"Jos olisin yhtä heikko kuin sinä, niin jättäisin juomisen kokonaan," sanoi kandidaatti, "mutta miksi olet luopunut? Olithan absolutisti."
"Luopunut! Mitä tarkoitat sillä? Jos yhden ainoan kerran…"