BIRGER (menee pöydän luo). Onko tämä teidän käsialaanne?
SIIRI. On.
BIRGER. Sepä on kaunista — melkein kuin miehen käsiala. — No mutta ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat purskahtamaisillaan nauruun.)
SIIRI. Kyllä, — melkein.
BIRGER. Melkein? Ahaa!
SIIRI. Te nauratte minulle.
BIRGER. Ette ole itsekään juuri kovin totinen.
SIIRI. Minä olisin pitänyt kestiä.
BIRGER. Yksin.
SIIRI. Ei ollut ketään toista.