BIRGER. Kyllä, samoin kuta tekin.
SIIRI. Se on niin kovin narrimaista.
BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin, pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja — ajatelkaamme että meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. — Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista?
SIIRI. Ei suinkaan. Mutta se voipi näyttää siltä.
BIRGER. Joutavia.
SIIRI. Te vastaatte siitä. Sanotte olevanne se, joka keksi tuon.
BIRGER. No niin, minä otan hartioilleni koko tuon kauhean edesvastauksen.
SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen.
Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin?
BIRGER. Minä en halua saliin; minä jään mieluummin tänne.
SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä ole hauskaa?