BIRGER. Erinomaisen! — Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei
Kalle ole täällä.
SIIRI. Ei vähääkään! Auttakaa minua! (Ojentaa viiniputelin).
BIRGER (avaa pullon ja kaataa laseihin). Kas näin!
SIIRI. "Tervetullut mun halpaan majaani". Maljanne!
BIRGER. Maljanne! — Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa — — — Niin, enhän minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta — "Siiri" — sanoi Kalle.
SIIRI. Hän on kai jutunnut yhtä ja toista.
BIRGER. Ei sanaakaan.
SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme ennemmin jostain muusta.
BIRGER. Joko te taas epäilette minua?
SIIRI. En — en; näytättehän te niin hyvältä ja ymmärtäväiseltä.