BIRGER. Miksi niin?
SIIRI. Minä en kärsi rikkaita ihmisiä. Minä vihaan niitä.
BIRGER. Vihaatte?
SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu.
BIRGER. Mitä kurjuudella tarkoitatte?
SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton, että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa, puhua ranskaa eli näyttää korealta — ainoastaan istua nurkassa ja häpeillä.
BIRGER. Niinkö te tavallisesti teette?
SIIRI. Niin. Mutta kurjinta kaikista oli erään kerran.
BIRGER. Milloin?
SIIRI. Sedän syntymäpäivillä.