NILLA (teetarjottimen kanssa. Siiri auttaa.)
BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi jätetty nurkkaan — seurapuvun puutteessa.
SIIRI. Mutta herroina koko talolle! — saan vaan käskeä. Eikö totta,
Nilla?
NILLA. Niin, Jumala häntä siunatkoon. (Menee.)
BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä pelkäsin pahoittaneeni teitä.
SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan pelkää.
BIRGER. Pelkäsittekö alussa?
SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli: Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.)
BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako itseänne lii'oin.
SIIRI. Ette voi ajatella, kuinka maukkaita nuo kakut ovat.