Reviisori alkoi:
— Näin majori Hjelmin ja jonkun toisen hienon herran laiturilla.
— Vai niin! Silloin oli toinen paroni Stjernklo, luulemma.
.— Todellakin, aivan oikein! Sehän se olikin, vaikken heti tuntenut. Stjernklo, suuri maatilanomistaja ja valtiopäivämies — … Ruutu valttia. Nyt saan minä sormilleni, veli on antanut minulle aikamoiset lehdet.
Väliaika. Kortit vain kahahtelevat. Sitten alkaa taasen revisori:
— Mitä ne tuommoiset suurelävät täällä tekevät?
— Suurelävät todellakin! Siistiä poikia kummatkin! Hamejuttuja, tietysti!
— Mitä veli Jonsson sanookaan, nais-asioita, mutta nehän ovat kummatkin naimisissa.
— Naimisissa, herra paratkoon! Mutta ei ne niin käyttäydy kuin olisivat. Höyryveneen kapteeni on minulle kertonut.
— Niin, mitä majuriin tulee niin… hän on kyllä aina ollut sika kunniamerkeistä ja komeudesta huolimatta, mutta tuo toinen, paroni, valtiopäivämies, äh, ei uskoisi.