Äiti varustaa kalamiehiä Lofotin matkalle.
AUGUST BLANCHE:
Kotiopettajatar. Kaksi sulhasta ja yksi morsian.
AUGUST STRINDBERG:
Vuoren kultakypärät.
WERNER VON HEIDENSTAM
Hatarina Jagellottaren kuolema.
Oli päivänkoiton edellinen hetki, vuorokauden pisin tunti, jolloin La Manchan ritari näkee, että tuulimyllyt ovat tuulimyllyjä, jolloin sairas yhä uudelleen kysyy, eikö päivä koitakaan, ja jolloin kalpeat pahantekijät viedään mestauspaikalle.
Katarina Jagellotar, Bona Sforzan tytär, makasi henkiheitollaan ja hänen puolisonsa Juhana kuningas seisoi keskellä huonetta, suippopäinen yölakki päässään ja yllään pitkä vihreä kaapu johon kaatuneen mustepullon sisällys oli läiskähtänyt. Molemmat peukalot nojasivat vyöhön, jossa helmet ja kivet kimaltelivat, ja hänen vaaleat silmänsä harhailivat, häilyen ja neuvottomina, vuoteesta lieden luo, jossa rippi-isä seisoi kädet ristissä silmillä.
— Niin, neuvo nyt minua, — sanoi hän. — Mitä on minun tehtävä?