Kyyhkyshaukka kiitti kunniasta: — En kilpaile varisten kanssa, sanoi hän. En myönnä teidän kykenevän arvostelemaan minua ja lentoani. En myöskään välitä palkinnoistanne. Elävä kana tai jänis olisi toista. Lakastunut lehti ja hiirenraato, mitä roskaa se on.
Hän lennähti ylös sysäten siivellään variksen alas, kohosi ja katosi.
Nyt voittivat varikset. He antoivat koivunlehden tuolle keski-ikäiselle immelle, kunnialausuntoja nuorille variksille ja nokkahiiren nielasi vanhus, joka oli kilpailun alkanut; ei hän kenenkään mielestä ollut sitä ansainnut, mutta eihän hänelle ijän kaiken voitu kunnialausuntoakaan antaa.
Palkintoja jaettaessa lentivät pikku-linnut aidalle, toiset lentelivät mutisten ympäriinsä.
— Tämä on hävytöntä, sanoi kottarainen.
— Olisivat nyt voineet sinut kunnialla mainita, sanoi leivoemo ukolleen.
— Olen mieluummin ilman, vastasi tämä. Kunnian käsite on minulla ja heillä erilainen.
Vanha varismuori kuuli mutinan ja lensi sinne.
— Älkää nyt mukisko, pakisi hän. Piti lentää paraiten, ei ollut kysymystä kauneimmasta tai nopeimmasta, eikä laulun lirityksistä.
— No, mutta millainen on sitten paras lento? kysyi pääsky.