"Enpä luule teidän täällä pitkälle pääsevän", sanoi neitonen.
"Kyllä, itse kansa on juuri se terve lähde, josta meidän teennäisen aikamme on ammennettava", sanoi hän innostuksella.
Tyttö nauroi.
"Tahtoisinpa nähdä, miten tulisitte toimeen talonpoikiemme kanssa", sanoi hän. "Minun vakaumukseni on, että tulee olla kasvanut heidän keskuudessaan voidakseen oikein heitä käsittää."
"Oh, sellaisten ihmisten luonne on vähemmän monimutkainen kuin meidän eikä niin vaikeasti tajuttava".
"Mutta karhea kuori voi alussa tympästä", sanoi tyttö vakavasti.
"Kuuluu, ettette tunne minua", väitti notario. "Ei mikään todellinen minua tympäse."
"No, sitte näette tuossa skoonelaisen maatyöläisen perikuvan", sanoi hän osottaen vähän matkan päässä tien vierellä istuvaa miestä.
He astuivat hiljemmin tehdäkseen huomioita.
Vanha mies istui ojan vierellä nauttien päivällistään. Se päättyi mustaan leipään ja piimään, jota hän sarvilusikalla söi saviruukusta.