"Niin isä luulee, että voi päntätä latinaa, niinkuin hän tutkii numeroitaan, hiljaa ja varmasti, ettei erehdystä tule."
"Mutta hän suuttuu."
"Silloin lepyttää pikku-äiti hänet."
"Mutta, Otto, saat ajatella —."
"Minä olen ajatellut!" huudahtaa tämä iloisesti pyörittäen äitiään ympäri, "mutta nyt on joulu ja nyt iloitaan, ja minä olen ostanut niin sieviä joululahjoja siskoille, ja sitten on minulla pikku velkoja, joilla en nyt voi huolettaa isää, sillä autathan sinä minua vähän. Ja sinä olet kaikkein herttaisin pikku äiti!" Ja taas hän suuteli häntä.
"Mutta Otto!"
"Niin, ei sitä voi auttaa, on niin ihanaa tulla kotiin mailman melusta —. Ja Emmi kun on kihloissa!"
"Niin, ja Herbert on hieno mies."
"Uskonpa kyllä — luutnantti! Ovat kai hyvin rakkaat?"
"Kuten vastakihlatut ainakin."