Hän peräytyi askeleen, kun oli saada oven otsaansa vasten.
"Herran nimessä, en kai sinua kuoliaaksi lyönyt?" sanoi tulija reippaasti.
"Et. Mutta ei se sinunkaan ansiosi ole", sanoi nuori mies nauraen ja vaihtoi lujan kädenlyönnin tulokkaan kanssa.
Tämä näytti työmieheltä, kädet olivat valkeat, mutta kovat, kasvot kalpeat, mutta tarmokkaat. Hän olisi ollut kaunis mies, jos hänen vartensa olisi ollut parempi. Hän oli nuoren ystävänsä täydellinen vastakohta, ja pitäen tämän kättä vielä omassaan katseli hän tutkistellen tämän kasvoja.
"No, saitko rahaa?" sanoi hän.
"En", vastasi toinen hiljaa.
"Ei äyriäkään?"
Nuorukainen pudisti päätään. "Olisit ottanut nämät mukaan", sanoi toinen eloisasti. "Sinä olet liian pelokas, se ei kelpaa. Tule sisään, niin puhun hiukan sille miehelle."
"En mistään hinnasta."
Varjo vetäytyi toisen kasvoille.