"Olisin kiitollinen, jos Engberg toisten tahtoisi naputuksella ilmaista tulonsa", sanoi työväenystävä hieman ylhäisesti.
"Olisin sen tehnyt, jollen olisi tiennyt että toimittaja oli tavattavissa. Tapasin juuri tämän nuoren miehen eteisessä", hän katsahti yli olkansa seuralaiseensa, joka seisoi puoleksi uteliaana puoleksi arkana. "Ja minä lupasin puhua hänen puolestansa."
"Kai hän sen itsekin osannee."
"Ei. Se hänen vikansa juuri onkin, mutta kirjottaa hän osaa. Nyt pyytäisin herra toimittajaa antamaan jotain hänen työstään. Hän tarvitsee sitä."
"Ei ollut koskaan puhetta maksusta, kun kirjotukset jätettiin, eikä lehti nyt voi maksaakaan."
"Miksei?"
"Sitä ei herra Engberg ymmärrä."
"Ymmärrän vain, että kun jonkin työ on täysikelpoisena vastaanotettu, niin hän myös on ansainnut maksun siitä." Näkyi, että työmiehessä kohosi viha, vaikka hän vielä hillitsikin sen.
Hän oli juonut; ei niin että olisi ollut päissään, vaan kuitenkin niin että veri liikkui nopeammin suonissa ja sanat lähtivät liukkaammin.
"Kuka on sanonut, että olen pitänyt herra Anderssonin työtä täysikelpoisena?" sanoi toimittaja.