"Ei kukaan, mutta en luule teidän tahtoneen tarjota maksaville lukijoillenne semmoista, mitä itse piditte ala-arvoisena. Jos me, käsityöläiset, tahtoisimme tehdä samoin pidettäisi sitä petollisena menettelynä kaupanteossa."
Engberg hymyili, hän luuli antaneensa oikean surmaniskun vastustajalleeen, mutta tämä seisoi välinpitämättömänä, vieläpä hän näytti pidättävän hymyäänkin.
"Ensiksikin puhutte, mitä ette ymmärrä ja toiseksi puututte asioihin, jotka eivät teihin kuulu", sanoi toimittaja.
"Laskuni, jota ette ole maksanut, ei kai myöskään kuulu minulle!" jatkoi toinen hänen tyyneytensä ärsyttämänä.
"Jos olisitte alusta pitäen esiintynyt vähemmän pöyhkeästi, olisi tuo ylioppilasvelka kai nyt maksettu."
"Minä haen sen ulos."
"Olkaa hyvä, teillä on kai velkakirja?"
"Aiotteko kieltää olevanne minulle velkaa 87 kruunua ja 97 äyriä?"
Toimittaja ei vastannut, kohautti vain olkapäitään säälivästi; koko hänen asennossaan oli teatterinaisen väsynyttä siroutta, joka oli toisen kasvoissa hehkuvan vihan täydellinen vastakohta.
"Jos teillä on vielä jotain sanomista minulle, niin pyydän teidän puhumaan lyhyesti", sanoi toimittaja katsoen kelloaan. "Minulla on ainoastaan 10 minuttia jäljellä."