"Niin, minulla olisi halu sanoa teille jotain", sanoi työmies astuen kokonaan huoneeseen. Hetkisen näytti siltä kuin aikoisi hän hyökätä vastustajansa kimppuun, mutta tämä ei muuttanut ilmettäkään, ja kylmässä katseessa, jonka hän heitti vastustajaansa, oli yhtä vähän vihaa kuin pelkoa.
"Engberg, Engberg, älä tee itseäsi onnettomaksi!" varotti toveri oven takaa.
"Ole huoletta, mäkijänis, en koske häneen", vastasi työmies pakottaen ääntään tyveneksi. "Mutta totuuden saa hän kuulla ennenkuin lähtee niin totta kuin nimeni on Kristoffer Engberg."
"Älkää kursailko, herra Engberg", sanoi toimittaja nostaen käsivarret ristiin rinnalle, nojasi pöydänlaitaan ja näytti voivan seista siinä kuinka kauan tahansa.
"Täällä olen minä juossut kuukausia", alkoi työmies kumealla äänellä ja käsi kouristeli vaistomaisesti lakkia. "Täällä olen juossut kerjäämässä sitä, mikä on minulle oikeudella tuleva, ja herra on elänyt humussa ja sumussa minun elättäessäni vaimoa ja lapsia." — Ääni paisui kuin vähitellen yltyvä raju-ilma. — "Ja kaiken aikaa kirjotti herra leveästi ja laveasti työmiesten oikeuksista ja köyhyyden auttamisesta tehden itsensä kansan mieheksi. Niin, sellaisia sitä ollaan! Ja työmiehet lukevat ja maksavat " — hän hymyili ivallisesti. — "Minäkin luin ja maksoin, vaikkakin oma laskuni oli täällä suorittamatta. Mutta semmoisia me olemme. Löytyy monia, jotka kirjottavat mustan valkeaksi, kun ovat opin saaneet", ääni laskeutui taasen.
Hän oikasi lakkinsa poimut ja jatkoi alas katsellen: "kun makasin lavantaudissa, tuli vaimoni tänne, hän joka yksin meidän puolestamme raatoi", ääni tarttui kurkkuun ja hänen täytyi levähtää liikutuksen tähden, mutta siten purkaantui viha leimuavaan ponteen, "ja sinä annoit hänen mennä — — — heittiö!"
"Suus kiini lurjus!" ärjäsi sanomalehtimies sävähtäen. Hän ei ollut korskea muulloin kuin oikein vihastuessaan, mikä harvoin tapahtui.
Työmies nauroi uhittelevasti, otti askeleen taapäin ja ojensi vartalonsa niin että se täytti oviaukon.
Nyt oli hän sanonut pahimman, sen mikä oli ollut syvimpänä käyteaineena hänen mielessään. Nyt tulivat sanat nopeasti ja äänekkäästi, kuten olisivat ne olleet valmiina varastossa.
Nuorempi toveri oli lähestynyt toista ovea valmiina pakoon, mutta joka sana tunkeutui ulos hänen luokseen, selkeänä ja terävänä ja itse kauhistus poltti ne kiinteiksi hänen mieleensä.