— Sinä et antanut minulle juuri mitään toivoa, — sanoo Aukusti heidän mennessään asemalta. Mutta kuitenkin minä toivoin ja rakastin. Nyt olen voittanut.
Alfrida tarttuu tulisesti Aukustin käteen ja lausuu:
— Minä olen onnellinen, niin onnellinen! Jumala on minut pelastanut sinun kauttasi. — Kiitos, oi, kiitos Jumalalle! Hänen rakkautensa ja laupeutensa on loppumaton.