(Anttilan isäntä murahtaa häpeissään ja pudottaa suuren karipalttipiippunsa kolisten lattialle. Kuntalaisten keskestä kuidun naurun sihinää.)
ANTTILAN EMÄNTÄ (joka istuu lähellä miestään, tyrkkää häntä selkään ja närähtää). Mitäs sinunkaan siinä tarvitsisi aina niin inttää vastaan! Antaisit toisten vastustaa! — Kuules nyt, kuinka ne nauraa killittävät!
ANTTILAN ISÄNTÄ (kääntyy äkäisesti vaimoonsa päin ja ärähtää). Elä sinä siinä löpise!
(Tulee nolo hiljaisuus kunnantupaan. Esimies painautuu pöydälle rähmälleen; kirjuri ojentaa selkäänsä ja jalkojaan; patruuna haukoittelee.)
ESIMIES (hetken kuluttua kyllästyneesti). Pyydän, että saatettaisiin tämä keskustelu loppuun. — Joko ollaan valmiita tästä asiasta äänestämään?
(Samassa livahtaa tuvan ovipuolessa penkki alusiltaan ja joukko miehiä ynnä muutama nainen mennä ropsahtaa lattialle.)
NAISIA (huudahtaa). Herrajesta!
ESIMIES (koettaen lopettaa hälinän). Sst — sst! Koettakaa hiljaa saada penkki paikoilleen!
(Nyt astuu ovesta sisään ontuen ja voihkien muuan repaleinen ja kärsineen näköinen mies.)
ESIMIES (katsoen pitkään ja terävästi ukkoon, joka oven suussa kumartelee ja voihkii hengästyneesti, kysyy ankaruutta ja kärsimättömyyttä ilmaisevalla äänellä). Mitä Tiensuun Mikko asioitsee?