Op. HALME (nousten). Pyytäisin vielä puheenvuoroa!
ESIMIES (kuivasti). Opettaja Halme!
Op. HALME. Minulla ei ole ollut tarkoituksena käydä personallisuuksiin, kuten suvaittiin muistuttaa. Tarkoitukseni oli vain mainita se mieltä masentava tosiasia, että olot ovat Järvisalon kulmalla silminnähtävästi rappeutuneet siitä asti, kuin oluttehdas sinne perustettiin. Enkä minä voi pitää sitä oikeana, että tätä surkuteltavaa tosiasiaa peitellään. Onhan tiettyä, ettei parannusta tule, jollei ensin vikaa huomata. — Toivon, että tästedes Järvisalolla etsittäisiin todellista iloa hauskoista ja opettavaisista kirjoista sen sijaan, että siellä tähän asti on petollista iloa haettu olutlasista ja muusta sentapaisesta. Nuoriso varsinkin innostukoon ahkeraksi kirjallisuuden viljelijäksi! Esitän sen tähden toistamiseen, että Järvisaloon perustettavaa lainakirjastoa varten annettaisiin pyydetty raha-apu.
ESIMIES. Mitä muut tästä arvelevat?
(Kuntalaiset rykivät ja supisevat.)
Op. HALME (nousten vielä jatkamaan). Myönnän kyllä, niinkuin täällä on huomautettu, että pitäjällä on tätä nykyä paljon maksettavia; mutta kansan valistusasia on niin kallis, ettei sitä saa milloinkaan laiminlyödä. Eivät sitä paitsi nuo pari sataa markkaa koko kunnan menoissa enää suuriakaan tunnu. — Ja miksi meillä nyt sitten on niin paljon yhteisiä maksettavia? Siihen ovat pitäjämme mahtimiehet syypäät. En minä ainakaan käsitä, minkä tähden pappilaa esimerkiksi piti nyt ruveta melkein ihka uudesta rakentamaan? Onhan pappilan puunavettakin vielä siksi hyvässä kunnossa, ettei uuden kivinavetan teolla olisi niin kiirettä ollut. Ei myöskään pappilan asuntorakennuksen sisältä ja päältä kyllin muodikkaaksi laittamisen olisi tarvinnut ainakaan yhdellä ja samalla kertaa tapahtua. —
(Esimies tyytymättömyyden ilme kasvoilla sivelee viiksiänsä; kirjuri nostaa päätään paperista, ojentaa selkäänsä ja jalkojansa sekä haukoittelee väsyneesti; kuntalaisten keskuudesta kuuluu hyväksymisen mutinaa.)
ANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllä se opettaja nyt tässä asiassa oikein puhuu.
Op. HALME (pisteliäästi jatkaen). Eipäs ole välitetty pastori Yrjölän asuntorakennuksen korjaamisesta, vaikka se kieltämättä on paljon ränstyneempi kuin pappilan "pytinki". Olisiko ollut se syynä, että pastori on innokas raittiusmies ja takamaan mökkiläisten tosi parasta hartaasti valvova? Tätä tahtoisin vain kysyä. Eikä ole myöskään minun pyyntööni suostuttu, vaikka jo useampia kertoja olen esittänyt, että kansakoulun huoneita edes sen verran korjattaisiin, että kunnollisesti lämpymänsä pitäisivät —
ESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen suuttuneena). Minä olen jo sanonut, että pysyttäisiin asiassa; mutta opettaja Halme ei näytä siitä välittävän. — — Mitä te, muut läsnäolijat, arvelette tuosta kahdensadan markan myöntämisestä? — En minä puolestani luule niistä kaikenmoisista jaarituskirjoistakaan suurta hyötyä olevan. Mitä "Tintta-jaakkoja" ja muita "Ihmeitten maailmoja" niillä kuuluu olevan täällä kirkonkylän kirjastossakin. Mutta (lauhtuneemmalla äänellä) jos oikein kristillisiä kirjoja — semmoisia kuin "Sielun aarreaitta", "Huutavan Ääni Korvessa" ja "Ainoa tie autuuteen" — ostettaisiin, niin kai niille sitten saisi vähän antaa apua. Mutta mitä nyt te muutkin tuumaatte?