Patruuna Stockmanin OLUTKUSKI (punaisenpöhistynyt mies — nahkaesiliina vyöllä ja kintaat pistettyinä vyön alle toiselle kyljelle — nousee rehvakkaasti ylös, nakkaa paksun lammasnahkalakkinsa penkille ja alkaa puheenvuoroa pyytämättä römeästi kähisevällä äänellä harvaan puhua). Kyl mää sentääm meinaisin nii, ettei semmottia jaarituskirjoja ostettas, ko esimiäs puhui. Eikä siitä patruunam puarista mittää vahinkoo ole. Siälä käy niim paljo ihmisiä, et kakskaam puukhollaria ei kerkee kaikille mittaamaa. Kom mää sunnuntainaki olin siältä ryssällehtiä hakemasa —
ESKOLAN EMÄNTÄ (keskeyttäen kysyä tokaisee). Mitä, myydäänkö siellä sunnuntainakin?
ANTTILAN EMÄNTÄ (Tuupaten Eskolan emäntää kylkeen). Kai olutkuski sen tietää.
OLUTKUSKI (jatkaa vähän hölmistyneenä ja kierrellen). Nii, to-tota-noi, kom mää yhtenäkim päevänä olim patruunam puarista ryssällehtiä ottamasa, niin; oli se puari niin täynä väkiä, et mum piti toista tuntia orottaa, ennenko sai. Ei siälä suatta ihmiset niin kävis, mut ko se on nii hyvä puari. Ja ko patruuna or rikas miäs, ei hän kohta joka sikurim puikosta rahhaa tahro, vaan orottaa siks, ko kööhille ihmisille tullee petrempää rahan tianausta. Mistäs nee monekkaan akat kahveenaolan nykkään sais, jolsei Tokmannim puaria olis? Ei kirkonkylästä sunkaa heille räkninkim pääle annettas. Ja mistäs nee akat ja mistäs se tyämiäskään aina pennin ottaa? — Ja sit, tota-noi — mitäs se sitä se opettaja sitä oluppruukiakim moitti? Ko tyämies mennee aamulla varhain tyähönsä, niim pullo oltta vahvistaa häntä, kon nei siilon niin aikasir ruakakaav viälä maita.
(Kuuluu naurua kuntalaisten joukosta.)
Op. HALME (esimiehelle). Pyytäisin vielä lausua muutaman sanan.
ESIMIES. Opettaja Halmeella on puheenvuoro. — Toivon muuten, että sanottaisiin sanottavat lyhyesti, sillä aika näyttää kuluvan pitkälle, ennenkuin keskustelussa on edes kunnon alkuun päästy (katsoo kelloansa).
Op. HALME. Koska on kehoitettu sanomaan lyhyesti sanottavat, tahdon silti kiiruhtaa lausuessani syvän paheksumiseni siitä, että täällä julkisessa kokouksessa vielä nykyaikana puhutaan oluen "virkistävästä ja ravitsevasta vaikutuksesta", vaikkei tämä enempää, kuin oluen tuottamaan turmioonkaan viittaaminen, tietääkseni kuulu keskusteltavana olevaan lainakirjasto-asiaan. Kun, paitsi äskeistä puhujaa, kokouksen esimieskin on täällä nähnyt hyväksi poiketa tekstistä, oluen "terveellistä vaikutusta" meille vakuuttaakseen, täytyy minulla, joka olen asiasta toista mieltä, olla myös oikeus panna vastalauseeni tuollaista "vakuuttamista" vastaan (opettaja hymyilee vähän pisteliäästi). —
ESIMIES (harmistuneena keskeyttäen opettajan). Ei puhuta siitä enää!
ÄÄNI joukosta. Antaa opettajan puhua.