Op. HALME (jatkaen). En minä nyt tahdokaan kuluttaa kokouksen aikaa omilla selityksilläni senkään tähden, ettei, kuten ampiaiset, lennettäisi silmilleni kysymyksillä: "onko Teillä siitä kokemusta" tai "mistä sen tiedätte?" Tämäntapaisilla kysymyksillä on, nähkääs, minua monastikin ahdistettu. Pyydän sen sijaan eräästä kirjasesta, joita minulla on vielä jokusia taskussani syystä (ottaa yhden kirjasen esille), että olen niitä tänään jaellut pitäjän miehille, lukea asian valaisemiseksi muutamia rivejä. Tämän kirjasen (selailee sitä) nimi on: "Oluen vaikutuksesta ihmisruumiiseen ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä; kirj. Konr. Relander, Oulun piirilääkäri". Tässä kirjasessa m.m. sanotaan (lukee): "Oluen juoja itse ei huomaa myrkyn vaikutusta pitkiin aikoihin, useimmiten ei vuosikausiin. Ja tavallisesti hän ei vielä lisäksi tahdo uskoakaan oluen syyksi, kun terveys rupeaa horjahtamaan. Mutta uskokoon nyt tahi ei, aikasemmin tahi myöhemmin uupuvat ruumiin voimat puolustustaistelussaan ja ruumiin kudokset ikäänkuin hukkuvat yhä paisuvaan oluttulvaan. Vaikutus ilmenee terveyden häirinnässä, usein niinkin ankarassa muodossa, ettei ole enää paranemisen toivoakaan, vaikka hätääntynyt raskisikin luopua lempijuomastaan. Professori Strümpel, jolla on suuret tieteelliset ansiot, on kokemuksesta tullut huomaamaan, että oluen juojissa, jotka kauvan aikaa ovat näyttäytyneet päältäpäin ihan terveiltä, usein äkkiä ilmaantuu kuolemalla päättyvä äkillinen munuaistulehdus."
(Useat läsnäolijoista orat totisina ja tarkkaavaisina kääntyneet opettajaan, jopa esimies ja kirjurikin.)
ANTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään ja kierrellen piippua sormillaan). Hm-hm — vai semmoista se olut onkin. Soo-o!…
ESKOLAN EMÄNTÄ. Siinä sen nyt kuulitte, miehet. — Mitäs vielä sanotte?
(Samassa astuu patruuna Stockman kunnantupaan. Hän on puettu vahvoihin turkkeihin, joiden ympäri on kierretty leveä vyö. Osa kuntalaisista nousee tervehdykseksi seisomaan ja muutamat naisista "niiaavat", kuiskaten samalla toisilleen: "Patruuna Tokman! — Olisipa tullut vähän aikaisemmin, että olisi kuullut, mitä oluesta luettiin! Luuletko, että hän olisi sitä kirjaa hyväksynyt?" — Patruuna astuu, ylpeänä nyökäytellen päätään kuntalaisille, pöydän luo ja ojentaa esimiehelle kätensä tervehdykseksi. Olutkuski tulee hänen taakseen ja alkaa irroittaa vyötä turkin ympäriltä. Naiset edelleen supisevat keskenään ja miehet tuontuostakin rykäisevät. — Sitten heittää patruuna olutkuskin avustaessa turkkinsa likellä pöytää olevan tuolin selkänojalle ja istuu itse tuolille longalleen sekä alkaa etsiä sikarikoteloa taskuistaan. Olutkuski palaa entiselle paikalleen.)
ESIMIES (kääntyen kohteliaasti patruunan puoleen). Meillä on nyt täällä ollut keskustelua siitä, myönnetäänkö Järvisalon kylälle kunnan rahoja kaksisataa markkaa sinne puuhattavaa lainakirjastoa varten.
(Patruuna, virittäessään sikaria, nyökäyttää esimiehelle vastaukseksi päätään.)
ESIMIES (kääntyen kuntalaisten puoleen). Ehkä taas jatketaan keskustelua.
Torpp. HEIKKILÄ (nousee). Minä sydämestäni kannatan kaikkea sitä, mitä opettaja Halme on täällä kauniisti ja sattuvasti esittänyt. Olen siis sitä mieltä, että Järvisalon kylälle pitäisi myöntää kaksisataa markkaa tai, jollei niin paljoa anneta, kumminkin sata markkaa lainakirjaston hyväksi. Kyllä Järvisalolla on lainakirjasto hyvin tarpeeseen.
(Heikkilän puhuessa tulee kokoukseen pastori Yrjölä. Hän tervehtii kaikkia yhteisesti ystävällisellä päännyökkäyksellä, johon kuntalaiset vastaavat niinikään nyökkäämällä — muutamat naisista "niiaavat". Pastori menee istumaan opettaja Halmeen, jota hän tervehtii kädestä, viereen.)