E. Koponen. Päivää, (ei ole huomaavinaan Taavettia).
Taavetti. Onkos vieras se uusi pastori… tuota…
E. Koponen; (itsekseen). Mikähän moukka tuokin on, mutta sopiihan tuolle vastata kuten se ansaitseekin. (Taavetille). En minä ole pastori — uusi enkä vanha…
Taavetti. Mutta kun vieras on niin sen näköinen…
E. Koponen. Tunnetteko sitte uuden pastorinne?
Taavetti. Emme me, — en ainakaan minä, ell'ei kanttuori tunne…
E. Koponen. Kuinka voitte sitte minua siksi luulla?
Taavetti. No kun te olette niin sen näkönen… Mutta mikäs te sitte olette ell'ette pastori…
E. Koponen. Hah-hah! Pyhä yksinkertaisuus. Luuletko, että kaikki on pappia, jolla on silmälasit nenällä — ja keppi kädessä… hah-hah! Kaukana siitä… Niitä on suurempiakin herroja…
Taavetti. Niin, rovasti… sen minäkin tiedän.