Leena; (lukee). Mutta jos te näkisitte Erkin, niin luulenpa että muuttaisitte mieltänne. Sillä hän on niin hertt…
E. Koponen (astuu Leenan eteen). Kunniani vaati ett'en käytä väärin arvoisaa huomaamattomuuttanne… nimeni on Erkki Koponen… jos saan luvan.
Leena (pelästyy hiukan). Oho-ho-hoo! (peräytyy).
Taavetti. Jassoo karvasilmä… sulhaspoikia siis. Ja minäkin kun olin kahden vai…
Leena (Erkille). Oletteko te siis sama mies, josta Anna-Liisa kirjoittaa… nimittäin Erkki…
E. Koponen. Aivan oikein, nimeni on Erkki Koponen. Ja minulla on kunnia tuntea tyttärenne.
Taavetti. Niin ja minun nimeni Taavetti… tunnen minäkin Annaliisan ainakin yhtä hyvin kuin tämä… ha… hat… hantlankari.
Pekka; (salakähmää). Ja minun Pikkaraisen Pekka, mutta ahtaaksi täällä olo siltä käy…
Leena (katselee koko ajan Koposta puolelta ja toiselta). Siinä tapauksesta täytyy minun teitä vähä tarkastella… Mikä se taas olikaan ammattinne?
Taavetti. Hantlankari se on… tuota…