Koponen. Hyvä rou… öh! tuota… emäntä hy… niin emäntä aijoin sanoa. Minulla on nähkääs suuri kauppapuoti ja paljo tavaraa sekä osaan…
Taavetti. Ennustaa… Sanoi jo minunkin ensi pyhänä kuolevan…
Leena. Oo-hoo! Sepä merkillistä.
6:s Kohtaus.
Edelliset, Heikki ja Annaliisa.
Heikki (tulee juosten kahvipolttimo kädessä). Leena, Leena hoi!… Nyt ne juuttaat taitaa palaa kaikki… niin ne rätisevät… (hölmistyy nähdessään vieraat; kahvipoltin putoaa ja Heikki pakenee kulissien taa).
Pekka (kohottaa päätään, pyrskähtäen nauruun ja pakenee). Hah-hah-haa!
Annaliisa (tulee samassa toisaalta juosten äitinsä kaulaan). Päivää, äiti. Terveisiä kaupungista! Et varmaankaan odottanut minua vielä kotiin, kun olet noin kummissasi… Äiti rakas! (huomaa Erkin). Ja sinäkin täällä, Erkki… Terve, terve!… Mutta lupasithan sinä vasta ensi viikolla (kompastuu kahvipolttimoon). Oh!… Mikä se oli? (huomaa kahvit, kirnun ja imellöspadan, huudahtaa häpeissään). Ush! (rientää pois).
Leena (menee perästä). Oh!… Kyllä se tuo Heikki on vähä kummallinen tollero… ash!
Koponen. Tämä on merkillistä!