Pihamaa. Oikealla näkyy tupa, minkä ovi ja avoin ikkuna ovat pihamaalle päin. Tuvan seinustalla on imellöspata. Näyttämön taustalla olevan huonerivin edessä on hirsiläjä ja sen vieressä kaljatynnyri tuettuna; vasemmalla on aita, jonka yli lautaporrasta pääsee pihaan.
1:nen Kohtaus.
Heikki, sitte Leena, myöhemmin Taavetti.
Heikki (istuu hirrenpätkällä tynnyrintappia vuoleskellen, puhuu haukotellen itsekseen). Hooh-hoijaa-ah! Nyt ne sitte taas alkavat nuo arkitouhut… Ja tuo kiusan kappale, kaljanteko on asetettu ensi työksi… Hooh-hoi! Mutta ei auta, ei!… Helsingissä se kuuluu olevan vallan erityinen kaljamummo… Ja oikein se näkyy "aviseissakin seisovan"… Hätäkös siellä olisi olla… Mutta jos sekin muija teettää kaikki H:n kaljat miehellään kuten meidänkin Leena, niin kyllä siinä äijäparka lämpymänsä löytää… Jaa-ah! Mutta eipä sitä sovi miehen kaikista nureksia, kun on kerran satimeen joutunut… Laulaenhan ne työt paraiten sujunee, niin venäläisetkin kuuluvat tekevän pahan ilman edellä (alkaa laulaa) "Oo kuinka ihanat sun asuinsijas ovat…"
Leena (kurkistaa ikkunasta). — Joko sinä taas siellä loilotat! Etkö sinä muutama möllikkä saa kirkossa tarpeeksesi huutaa.
Heikki. No-no… älähän nyt muijaseni kovin…
Leena (matkien). Älä kovin… Veisaamallako sinä luulet tässä kaljat ja voit valmistuvan?… Entäs leivät sitte?
Heikki (itsekseen). Kanavilla, joko niitä nyt on taas sellainen liuta töitä alulla…
Leena. Mitä puperrat?
Heikki. Tuumin tässä vaan, harjoitus-aikaakin hiukkasen olla… Leenaseni nyt on jo tappi valmis…