Koponen; (tulee Annaliisan kanssa). Sinä siis tahdot, että pitäisimme heti julkiset kihlajaiset ja häät niin pian kuin mahdollista…
Annaliisa. Niinpä kyllä, mitäs se viivyttelemisestä paranee! (itsekseen). Saattaisi vielä isä… oh!…
Koponen. Aivan oikein, mutta…
Annaliisa. Oh! Rupeatko sinä jo epäröimään… oih!
Koponen. No, no, kultaseni, älähän nyt noin… Minä olen kyllä valmis… (itsekseen). Kun vaan tulisi nuo rahat… Sillä velkaraiskani… oih! (nousee levottomana).
Annaliisa (hätääntyneenä). Mikä sinua vaivaa Erkki? Sano!
Koponen. Ei mikään, lemmittyni… älä ole levoton! Pidetään vaan minun puolestani jo vaikka ylihuomenna kihlajaiset… (itsekseen). Nyt taisin panna pääni satimeen.
Annaliisa. Voi kun sinä olet kiltti… Nyt kai juomme kahvia tämän johdosta ja minä käsken mammankin.
Koponen. Tehdään niin, kultaseni, jos vaan hän siihen suostuu… Mutta emmekö voi juoda täällä pihamaalla… minusta olisi niin mukava täällä vapaan taivaan alla…
Annaliisa. Samaa minäkin aijoin ehdottaa… Ja nyt minä menen hakemaan kahvia, ja… (aikoo lähteä).