Koponen. Varjele taivas!
Pesumuija. Eikä se paidan pesukaan vielä ole maksettu.
Silittäjä. Niin, ja minähän sen silitin…
Koponen (lyykistyy). Oih! Tämä vie järjen minulta…
Annaliisa (rientää avuksi). Erkki! Herran tähden, Erkki?
Pekka (vahingon ilolla). Hm… hm! Kipeä paikka.
Annaliisa. Pekka, Pekka, sinunko vehkeitäsi tämä on?… Niinkö sinä palkitset entisen ystävyyteni… oi voi sinua!
Pekka. Mitä?… Minunhan piti vaan antaa rahakirje kauppapalvelija Koposelle.
Koponen (nousee ylös). Luojan kiitos, että vihdoinkin… Mutta nyt vastako sinä möllikkä sen ilmoitat, kun annat ensin noiden hirtehisten tappaa minut!
Pekka; Se oli vaan pieni muistutus minun puoleltani ettei ole hyvä ruveta postiljoonin rivaliksi… Annaliisa oli minun morsiameni…