Leena. Sinun työtäsikö tämä oli, Pekka… aijai… varo nahkaasi (pöllyttää Pekan pois).
Taavetti. No mutta, karvasilmä, kosiahan minunkin oikeastaan piti rusthollarin Matille, ja olinkin jo kahden vaiheilla. Mutta kukas sen tytön nyt sitte oikeastaan saa?
(Tynnyri vyörähtää samassa nurin, lukkari nousee hölmistyneenä kahvipolttimo toisessa ja kirnu toisessa kädessä).
Heikki. Oh-hoh!
Taavetti; No mutta, karvasilmä! Siinähän se lukkari onkin ja ihan arkitouhussaan.