Leena. Päivää, päivää. Mutta tätä minä en ymmärrä… Mikä kummittelee… huh, oikein pelottaa…
Heikki. Kerroppas Taavetti, sinähän sen kuulit!
Leena (puistutttaa itseään). Uh!
Taavetti. Niin tuota, kun minä tässä juuri olin kahden vaiheilla, niin yht'äkkiä…
Leena. Oh… minua pelottaa… älä kerro!
Heikki. Niinpä niin, parasta on että menet sisään, ja laitat Taavetillekin edes kahvia vähä rohkaisuaineeksi…
Leena. No, Taavetti tule nyt tänne sisään sitte, vaikka tässä onkin vähä sekasin paikat…
Taavetti (pelästyneenä). Sekasin… kanttorinko paikat sekasin?…
Heikki (itsekseen). Ahaa, nyt minä sen kiusankappaleen ainakin saan lähtemään, että pääsen tuosta kirnun pahuuksesta. Minä heittäyn veitikaksi. (Alkaa hohottaa). Hoi-hoi-hoi!
Leena. Uih! Mitä sinä…