Jonni (hölmistyy). Mitä, mitä… mitä tämä on? (katsoo miehiin, jotka makaavat havuläjällä). Ja minunko viinani te turkaset!…
Mikko; Stop tykkänään! sano Ruhman ukko kun ryviin ajo… Ei ne ole sinun viinojasi nähneetkään… Krookmannin ja meidän vaarin viinoilla me olemme ellostelleet!
Jonni (iloissaan syrjemmälle). Olipa toki onni, ett'ei nuo siat tiedä mitä heidän ruuhessaan on…
Mikko. Mutta onkos sulla sitte vii-naa?
Jonni. Milloinkas Jonnilla ei ole! Mutta onkos sulla rahaa millä se irti lähtee?
Mikko (kieputtaen päätään). Saakuri soikoon — sitä ei mulla ole!
Jonni (huomaa kylänvanhimman saappaat tuvan seinustalla). Anna nuo pantiksi, kyllä niilläkin joku pullo heltiää!
Mikko (sieppaa saappaat). Oli menneiksi mustalaisen poika sotamieheksi!
Jonni. Eiväthän ne vaan ole isäsi?
Mikko. Ei saakuri soikoon olekkaan, sen vakuutan kunniasanallani. Enkä minä sen saappaita panisikaan enää toista kertaa viinan pantiksi.