Jonni. Miten niin?
Mikko. Selkääni kihelmöipi vieläkin kun ukko äsken pamputti minua siitä, että eilen illalla nimipäivikseni imasin olkipillillä parisen kannua viinaa sen lekkeristä, jonka löysin olkiladosta… Helkkari vie… Sillä miehellä on karhun kourat…
Jonni. Hah-hah-haa! Kuka käski mennä ukon kätköille!
Mikko. Paninhan minä vettä tilalle saman verran… ei ukko siitä vahinkoon tullut… Mutta se saakuri haistoi jäljet, kun itse lisäsi vielä parisen kannua vettä viinaan ja viina rupesi maistumaan pelkälle vedelle… Ei mutta haeppas nyt pian kannu viinaa ja kortteli konjakkia, niin saat pitää saappaat höntteinäsi… (tarjoo saappaita).
Jonni. No, olkoon menneiksi (mennessään vielä huutaa). 5:den minutin perästä minä palaan takaisin (ottaa saappaat).
6:des Kohtaus.
Mikko, Jonni, Purtonen, Liisa ja edelliset.
Mikko (nauraa). Hah-hah-haa..,. hah-hah-haa! Tälle pojalle sitä viinaa tulee kuin taivaasta tippuen… hah-hah-haa! (menee retuuttamaan ylös Krookmannia ja Anttia). Hei pojat!… Nyt on viinaa ja rieskaa… Ylös! (saa jo Krookmannin henkitoreisiinsa, kun Mikko kavahtaa yht'äkkiä pystyyn)… Mutta mitä ihmettä olinkaan tekemäisilläni! Jos nyt Antti olisi kapsahtanut pystyyn, niin mistä kummalta olisin sille saanut saappaat?… Saakuri soikoon, se ilo väliin villittääkin.
Krookman (herää). Viinaa ruojat!… Tai tahdotteko tapella… häh!
Jonni (tulee viinapullo muassaan).