Mikko (hyppää kätköstään esiin huutaen täyttä kurkkua korkealla äänellä ukon selän takana). Herrastuomari, herrastuomari, nimismies kuuluu tulevan sinun viinojasi nuuskimaan!…
Purtonen (sieppaa molemmin käsin päästään, pakenee säikähtyneenä näyttämön yli navetan taa). Herra nähköön, Herra nähköön… (ääni hälvenee).
3:as Kohtaus.
Mikko, Antti, Krookman.
Mikko. Hah-hah-haa! Jopa läksi karhu halmemaasta… hah-hah-haa! (voihkasee yht'äkkiä). Aih! Saakuri sentään kun sillä miehellä oli kovat kourat… oikein vieläkin selkääni kihelmöipi… Ja mistä ihmeeltä tämä on kaikki saanut alkunsa?…
Antti (tulee lynkaten suuri heinätukko nenässä). Voi minua vaivasta, pitipä minun tänne tulla… Nenäni on sen tuhannen nuuskana… ja jalat kuin kanan koivet (ei huomaa Mikkoa, alkaa katsella maahan). Mihinkähän juukelin kiveen minä tuon polveni törmäsin, kun on kuin kanan koipi… oi voi!
Mikko: Eikös enää aapiskukon koivet!
Antti (säpsähtää ensin). Herra varjele minua aapiskukosta, olen jo siitä näinkin tarpenni saanut… Mutta miksi herran nimessä sinä Mikko kulta kävit minun kimppuuni äsken… että nyt olette höyhentäneet minut tämän näköiseksi?
Mikko: Sinä haukuit minua!
Antti (ei huomaa, katselee vaan itseään). Ja mitähän se muijakin kotona sanoo, kun kylän vanhin on tällaisena!… Aivanhan minun täytyy seisoa toisella jalalla kuin kanan yöpuulla… oh-hoh-hoh!