Mikko: Sinä haukuit minua!
Antti. Mikko kulta, sitä minä en ole ikinä tehnyt… Kysy vaikka meidän Liisalta ellet usko… voi… voi Mikko kulta (nyyhkii)… ja sinä…
Mikko. Olen saanut yhtä hyvin selkääni kuin sinäkin. Koitappas tuosta! (osoittaa selkäänsä).
Antti (itkussa suin). Jaa-ah! Mikko kulta, kyllä on aika makurat… oo-on!
Mikko. Niimpä kyllä… ei ne ole kirpun puremat!
Antti. Mutta mikäs sitte tähän selkäsaunaan oli oikeastaan syynä… ja tappeluun?…
Mikko: Ethän sinä haukkunut minua?
Antti: En juukeli vie haukkunutkaan… usko se!
Mikko. No sitte tähän kaikkeen oli syynä isä ja tuo toinen… kylläs ymmärrät!…
Antti. Taisipa… taisipa kyllä… mutta voi herran tähden kun karvastelee selkääni… Katsoppas sinä Mikko kulta, onko sieltä nahka pois (alkaa paljastaa selkäänsä).