Toimituspaikassa sain sitten tietää Jánosin entisyyden historian. Hän itse kertoi sen.
Mainitsin jo, että hän kolmetoista vuotta oli ollut husaarina. Vapaussodan alkaessa hän oli Galitsiassa sotamiehenä 10:nessä husaarirykmentissä, Cserkon kaupungissa.
Sotamiesten kesken kesti yhtämittaista supatusta. Öisin haasteltiin talleissa isänmaan asioista, kirjeitä luettiin julki ja husaarien levottomuus oli suuri.
Salaliiton järjestäjä oli Panker korpraali. Hän kutsui eräänä iltana sotilaat kokoon hämäräin tallilamppujen ääreen ja puhui näin:
— Soturit, on tullut käsky Kossuthilta. Täytyy mennä kotia, sillä kotona on suuri hätä; serbit ottavat vangiksi veljemme, vanhempamme, käärivät heidät olkiin ja polttavat. Me emme voi jäädä tänne, vieraaseen maahan, kun kotona on niin suuri hätä.
Päätettiin karata ja päiväkin oli jo määrätty. Eskadroona husaareja oli majoitettu kylään, toinen puoli kasarmiin, toinen taloihin kaikkialle. Viime hetkellä kumminkin eräs Jakab niminen husaari antoi ilmi koko hankkeen kapteeni Auer'ille, joka heti lähetti kuriirin Tarnopoliin antamaan tiedon kenraalille sekä pyytämään ratsu- ja jalkaväkeä avuksi kapinaan-yllyttäjiä vastaan.
Kun kenraali saapui, muassaan osasto ratsumiehiä ja rattaille sijoitettua jalkaväkeä, istui jo toinen puoli husaarieskadroonaa satulassa, se puoli nimittäin, joka oli majoitettu taloihin.
Panker oli juuri käynyt kaupungissa kahviloista etsimässä kahta Bodnár nimistä husaarikadettia, jotka niinikään olivat aikoneet karata. Silloin hän huomaa kenraalin tulon. Hän juoksee kasarmiin (joka oikeastaan oli paljaita talleja) tuota pikaa jouduttaakseen vielä jälellä olevia miehiä, mutta se oli jo myöhäistä. Jalkaväki pajunetit kivääreissä oli saartanut tallin.
— Pari husaaria, — kertoo János setä — oli tallissa istunut satulaan. He ajoivat ulos varahevoset, nämät juoksivat jalkaväkeä vastaan, murtautuivat sen lävitse ja aukosta niitten jälkeen karauttivat muutamat husaarit. Panker jäi talliin. Kenraali astuu sinne pistooli kädessä, ampuu Pankeria, osaa kasvoihin, muut vangitaan. Minä vakuutan, Teidän armonne, että niin oli laita.
* * * * *