— Sata sain, — mutta vaan viiteenkymmeneen luin.
Sen sanottuaan hän meni ulos, sillä soitettiin. Kymmenen minuutin kuluttua hän tuli takaisin:
— Teidän armonne älköön pahastuko. Ei ollut viittäkymmentäkään kepinlyöntiä.
— No kuinka monta sitten?
— En enää muista. Sillä milloin läiskäytettiin, milloin ei.
— Mitenkä, János?
Petosta oli toimituksessa. Piiskuri oli peittänyt selkämme hevosloimella; herra upseeri, joka komensi, katsoi ulos ikkunasta. Kaikki säälivät meitä… Niin se oli, Teidän armonne. Sen verta vain minulla on osaa Budan patsaassa… Köyhälle miehelle sekin on tarpeeksi. Ettekö suvaitse sikaria, Teidän armonne?
— Kiitos, János, en, mutta ottakaa, tässä yksi floriini.
János sankari.
— En voi, Teidän armonne, kiitän suosiollisesta kuuntelemisesta…
Anteeksi, Teidän armonne, ei käy päinsä, älkää suuttuko, se ei sovi…