— On.
— Sitten koetan sitä.
Näin sanoen hän jätti hämmästyneen kapteenin siihen ja juoksi kannelle.
Papukaijan häkin vieressä nojautui konsuli kyynäspäihinsä.
— Sitä parempi, jos sinä! — huusi Bárdy ja ampui konsulia.
Papukaijan hän ampui kuolijaaksi.
Saattaa ajatella, millainen juoksu ja melu satamassa nousi. Ei kukaan tiennyt mitä oikeastaan oli tapahtunut. Kauheassa sekamelskassa Olivette kiireesti nosti ankkurin ja laski täysin purjein Mustaamerta kohti.
Tunnin kuluttua, kun kapteeni oli varma siitä, ett'ei häntä ajeta takaa, puhui hän Bárdyn hyttiin:
— Tuommoisia tyhmiä kepposia älkää minun laivassani tehkö.
Hän saattoi huoleti puhua.
Bárdy nukkui hyvästi pienen seikkailunsa jälkeen. Kun hän heräsi, olivat he aavalla merellä.