Kenraali antoi merkin ja venäläisten joukot alkoivat marssia Unkariin.
IV.
Venäläisten sairashuoneessa Eperjes'issä kutsutti yksi haavoittuneista luokseen papin ja pormestarin. Haavoittunut oli Balázs Farkas, Sárospatak'in ylioppilas ja honvédi, jonka venäläiset olivat tuoneet muassaan ja hoitaneet hyvästi.
— Oletteko kuulleet mitään Sztrecsnón tappelusta? — kysyi Farkas.
— Olemme. Jo kotiinlasketut kansalliskaartilaiset kertoivat, että kapteeni Szeredai jäi sinne seitsemänkymmenenkahden honvédin kanssa. Sitten kertoi siitä eräs Marton-niminen vanha talonpoika, joka toi kirjeet. Mutta enimmin ovat venäläiset upseerit kertoneet.
— Sitä tahdoin tietää. Jäikö kukaan turmatovereistani eloon?
— Ei. Tilsitin rykmentin upseerit laskivat seitsemänkymmentäkaksi kuollutta.
— Minä olen siis ainoa, joka jäi eloon?
— Niin.
— Hyvä. Nyt pyydän kunnianarvoisaa pastoria ja herra pormestaria kuuntelemaan ja panemaan muistiin, kuinka Juhana Szeredai ja hänen seitsemänkymmentäkaksi toveriaan lupasivat kuolla ja kuinka he pitivät lupauksensa.