Upseerit lähestyvät kenraalia. Tämä osottaa tuota pivollista unkarilaisia. Eräs upseeri ratsastaa sinne.
— Rendez-vous! (Antautukaa!)
— Tähtäys, laukaus! — vastaa Szeredai.
Unkarilaisten laukausta seuraa joka taholta korvia särkevä paukkina ja savun hälvettyä ei enää kukaan seiso huipulla. Venäläiset lähestyvät hitaasti.
Kenraali menee ruumiitten luo.
— Kaikki kuolleet? — kysyy hän ajutantilta.
— Yksi elää, mutta sen vasen olkapää on rikki ammuttu. Vaan hänkin on tainnoksissa.
— Kutsu lääkäri ja kohdeltakoon häntä kuin olisi hän meidän joukostamme.
— Herra kenraali, saadaanko puhaltaa voittohymni?
— Älkää puhaltako mitään, — lausui loistavasti puettu sotilas ajatuksiinsa vaipuneena — voitto on näitten äänettömien kuolleitten. Mutta komentakaa Tilsitin rykmentistä kaksisataa miestä kunniakkaasti hautaamaan heidät.