— En.
— Tuhat-tuhatkaksisataa puntaa.
— Hyvä. Minulta saatte viisi- kuusituhatta puntaa vuodessa. Suostutteko?
— Suostun. Mutta pyydän kontrahtia.
— Se on valmiina täällä taskussani. Huomenna voitte vahvistaa sen virallisella notariuksella. Sitävarten jätän tänne poikani, tarpeellisella valtakirjalla varustettuna.
Mr. Norton'ille tuntemattomalla kielellä huusi hän eteiseen, josta solakka nuorukainen astui sisään.
— Poikani, Aladár. Hän on vastikään päässyt Northampton'in konekoulusta. Kaikki enemmät ohjeet ovat hänen hallussaan. Suvaittuanne allekirjoittaa kontrahdin, hän on valtuutettu heti suorittamaan teille ensi vuoden palkan, kuusituhatta puntaa. Olemmeko selvillä?
— Olemme! — vastasi Norton huumautuneena.
— No sitten Herran haltuun ja näkemiin asti, tämä poika jää tänne. Minä lähden vielä tänä iltana Parisiin, jossa toinen poikani ja eräs ensiluokan kemisti odottavat.
Hän puristi Norton'in kättä, suuteli poikaansa ja kiiruhti pois. Norton soitti.