Sit laus, honor Deo patri, laus perennis ejus Nato, iubilus Spiritui sancto, salus aeterna defunctis; Pax sit regno Suetie.
[Ylistys olkoon Isälle, ijäinen kiitos Pojalle, ylistys soikoon Hengelle; ikuinen autuus vainaille, ja rauha Ruotsin vallalle!]
Sitten syötiin illallinen tiilikartanon salissa. Svante tohtori ilmotti, että hänen täytyi jo seuraavana päivänä lähteä matkalle, jolla hän oli viipyvä kuukauden tai päällekin. Tämä oli pettymys läsnäolijoille, jotka olivat toivoneet että "Suoraan sydämestä" yhtyisi ensi kokoukseensa Talavidiin. Juotiin mestarin paraasta viinistä sydämellinen malja onneksi matkalle ja onneksi harpulle, josta soi vain ylentäviä, johduttavia ja suloisia säveliä seutujen asukkaille. Vieläpä maljalla toivottiin talon omalle pojallekin menestystä hänen kohta tehtävälle matkalleen saksalaisiin yliopistoihin, sekä vihdoin Margareeta emännälle.
XII.
MARGIT JA ARVI NIILONPOIKA. VELKA LYBECKIIN.
Sill'aikaa kuin "Suoraan sydämestä" jutteli maalarimajassa, astui Arvi Niilonpoika sisään Gudmund mestarin ristikkoportista, huomattuaan sen säleitten välistä kauniin kolmetoistavuotiaan sukulaisensa Margitin istuvan Fabben penkillä lehmuksen alla, jossa tyttö lepäsi seuran aterian valmistuspuuhista, joissa hänkin osaltaan oli ollut apuna, sillä äiti oli aikaisin totuttanut tytärtään ottamaan osaa taloustoimiin, mikäli tämä sitä tarvitsi voidakseen vuorostaan hänkin tulla taitavaksi, kunnon emännäksi.
Se arvo ja kunnia, minkä herra Ture Jönsinpoika Roosin pitoihin kutsu oli tuottanut Arville, ei estänyt tätä useiden sepänsällien nähden juoksemasta kilpaa Margitin kanssa ristikkoportilta pitkää pihaa myöten alas laiturille, jossa hän nosti tytön purteen ja istui airojen ääreen.
— Missä Lauri on? kysyi hän. — Kortebossa. — Se on hyvä. Minun silmissäni hän näyttää kauniilta niin pitkän matkan päästä, ettei häntä näe. Milloin hän lähtee Saksaan?
— Muutaman päivän päästä erään kuormueen mukana, jonka on määrä mennä
Skooneen.
— Entä jos hän ja tuo kuomillekin joutuisi Slatten käsiin! Se olisi ikävä asia tavarain tähden. Anna anteeksi minulle, orpana, että puhun näin sinun veljestäsi ja minun koulukumppanistani! Mutta eihän meillä, sinulla ja minulla, koskaan ole ollut toisiltamme salattavia asioita. Hän on minulle yhtä epämieluinen kuin sinä olet mieluinen, ja näitä makujani en saa mitenkään muutettua.